01.02.2017
Kuorolaulua vai yhteislaulua?
...eli mikä tekee ryhmästä laulajia kuoron?
Koulujen kevätjuhlat, syntymäpäiväonnittelut, kauneimmat joululaulut, lätkäfanien kannatuslaulut... yhteislaulut ja yhdessä laulaminen ovat musiikkia sosiaalisimmillaan. Se, mikä tekee kuorosta kuoron, on moniäänisyys – hallittu sellainen. Erilaiset sävelet samaan aikaan laulettuna muodostavat parhaimmillaan käsivarsien karvat pystyyn nostavia harmonioita.
Tämä rakennetaan kuorolaulussa jakamalla laulajaporukka stemmoihin eli ryhmiin, jotka laulavat yhdessä samaa mutta muiden ryhmien kanssa erilaista sävelkulkua. Koska naisten ja miesten äänet kuulostavat keskimäärin erilaisilta, korkealta laulavat naiset ovat sopraanoja ja matalat alttoja ja korkeat miehet tenoreita ja matalat miehet baritoneja (ja toooosi matalat ovat bassoja). Sekakuorot muodostuvat usein neljästä stemmasta: sopraano, altto, tenori, basso – lyhenteen ollessa SATB. Näitä voidaan toki jakaa vielä “alastemmoihin” eli ykkössopraanoihin, kakkossopraanoihin, ykkösalttoihin ja esim. kakkosalttoihin, jolloin samaan aikaan kuorossa voidaan laulaa lähes kymmentä eri säveltä samaan aikaan. Jos kaikki menee kuin Strömsössä, se vielä kuulostaakin hyvältä.
Aventur on sekakuoro, jossa stemmat ovat ykkössopraano, kakkossopraano, ykkösaltto ja kakkosaltto miesten muodostaessa yhden oman “miesstemmansa”. Mutta onko stemma enemmän kuin ääniala? Voiko se olla osa laulajan identiteettiä? Tämä selviää tulevissa bloggauksissa, kun päästämme stemmat ääneen!
/ Aventur
(kuva: Ilari Kauppi)
SINUA SAATTAISI KIINNOSTAA MYÖS
